Woodcock

Woodcock on englanninkielinen nimi lehtokurpalle (Scolopax rusticola). Se on erikoislaatuinen lintu, joka viihtyy kosteissa lehtimetsissä ja on tunnettu “soidinlennostaan” keväisinä iltoina. Kulinaarisesti se on yksi arvostetuimmista riistalinnuista erityisesti Britteinsaarilla ja Manner-Euroopassa, missä sen metsästyksellä ja valmistuksella on pitkät perinteet.

Ominaisuudet ja maku

Lehtokurppa on maultaan yksi voimakkaimmista riistalinnuista. Sen liha on tummaa, hienosyistä ja sisältää huomattavan paljon makua verrattuna esimerkiksi peltopyyhyn tai fasaaniin.

• Riiputus: Kuten monia muitakin riistalintuja, lehtokurppaa usein riiputetaan (engl. hanging) viileässä useita päiviä ennen valmistusta. Tämä prosessi mureuttaa lihan ja antaa sille syvän, lähes “riistaisen makean” maun.
• Koko: Lintu on pieni, tyypillisesti noin 250–350 grammaa, joten se tarjoillaan usein kokonaisena yhtenä annoksena per ruokailija.

Valmistusperinteet

Brittiläisessä ja yleisessä eurooppalaisessa riistakeittiössä lehtokurppaa kohdellaan usein hyvin perinteisellä tavalla, jossa korostuu linnun oma maku:

1. Paahtaminen (Roasting): Lintu paahdetaan tyypillisesti erittäin kuumassa uunissa nopeasti (noin 15–20 minuuttia), jotta rintaliha jää mehukkaaksi ja roseen väriseksi.
2. The “Trail”: Lehtokurpan erikoisuus on sen sisäelimet (the trail), joita pidetään suurena herkkuna. Toisin kuin useimmat muut linnut, lehtokurppa usein paahdetaan suolistamatta, tai sisäelimet otetaan talteen, hienonnetaan ja valmistetaan tahnaksi, joka tarjoillaan paahtoleivän päällä.
3. Tarjoilu: Klassinen lisuke on voissa paistettu leipäpala, joka asetetaan linnun alle keräämään paistoliemet, sekä perinteinen riistakastike (kuten bread sauce tai punaviinipohjainen kastike).

Metsästys ja eettisyys

Lehtokurppa on muuttolintu, ja sen metsästys on tarkasti säänneltyä. Koska kyseessä on villi riista, sen saatavuus on rajoitettu vain metsästyskauteen. Lintu on haastava kohde metsästäjille sen nopean ja mutkittelevan lentotavan vuoksi tiheässä metsässä.